Kuva: Arto Luoma |
Blogini tekee
huomioita elämänmenosta ja kehityksestä asuinkunnassani sekä laajemminkin
yhdistys- ja harrastusaktiivin näkökulmasta.
Oma
yhdistystoimintani alkoi 1960 -luvulla kotikylän opettajan vapaa-aikanaan
vetämässä noin 14 - 18 vuotiaiden nuorten harrastekerhossa. Sen jälkeen on
ollut ison yrityksen henkilöstökerho,
musiikki-yhdistyksiä, urheiluporukoita, LC-klubi, olutklubi,
valtakunnallinen ammattiviestijöiden yhdistys, taideyhdistys,
yrittäjäyhdistyksiä, reservin-upseeriyhdistyksiä, sotaveteraaniyhdistys,
kulttuuriyhdistyksiä ja ties mitä. Joissakin toimin vieläkin.
Aika ajoin
korostetaan kovasti yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys tarkoittanee ensin
omassa yhdistyksessä parasta mahdollista toimintaa ja samalla eri
yhteisöjen sekä kunnan välistä yhteistoimintaa ainakin nykyisessä
asuinkunnassani. Yhdistykset ja yhteisöt tekevät parhaansa ja kunta antaa
toimintaan sopivissa määrin määrärahoja.
Yhdistystoiminnan
käytäntö on murroksessa. Toiminta on ollut viime aikoihin saakka esim. pienissä
kunnissa hyvin perinteistä, toisaalta ihmisiä on yhä vaikeampi saada mukaan
toimimaan. Lisäksi EU- ja valtakunnan tasolta tuleviin uusiin toimintateemoihin
ja kampanjoihin on konsepti, perussisältö ja usein viestintämateriaalikin
suunniteltu valmiiksi muualla. Tämän kehityksen yhdistäminen olemassa olevan
kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi vaati hyvää näkemystä ja yhteistyökykyä.
Ratkaisuja ei ole kuitenkaan hyvä sanella, vaan kannattaa säilyttää toiminnassa
paikallinen "ruohonjuuritason" näkemys. Tuleva maakuntataso tuo
lähivuosina kenties oman lisävärinsä.
Varmaankin osa
yhdistyksistä jatkaa eloaan kuten ennenkin, mutta ihmisten viestintävälineet ja
tapa kommunikoida ovat muuttuneet rajusti. Enää ei istuta lukuisissa
palavereissa isolla joukolla kerta toisensa jälkeen, vaan toimintaa synnytetään
nopealla aikataululla, jopa parin kolmen ihmisen tiimien voimin. Tästä näkee
merkkejä vaikkapa Pukkilan tapahtumakalenterissa kunnan nettisivuilla:
meneillään oleva kuukausi on täyttynyt toiminnasta, mutta seuraavien kuukausien
päivät ammottavat vielä melko tyhjinä. Perinteinen, jokavuotinen tapahtumakirjo
on katoamassa ja nopea Pop up -tyyppinen toiminta tulee tilalle.
Toinen huomio on
se, että vapaa-ajan tapahtumia syntyy myös arkeen, joka on aikaisemmin koettu
palkollisten ja yrittäjien työajaksi sekä lasten kouluajaksi. Talkoo- ja
palkkatyön rajat hämärtyvät. Lisäksi kireämmiksi muuttuvat lait sääntelevät ja
vaikeuttavat talkookäytäntöä. Myös hyväntekeväisyys- ja muiden yhdistysten
välinen raja hämärtyy.
Mihin pidemmän ajan
kehitys menee, en tiedä, mutta yleistyvä moneen suuntaan sirpaloitunut
tapahtumatarjonta joutuu etsimään yleisönsä kerta toisensa jälkeen aina
uudelleen lähinnä sosiaalisessa mediassa. Toisaalta pitkäjänteisempi
toimintatapa kerryttää tapahtumien yleisöä ja yhdistysten jäseniä vuosi
vuodelta, mikäli osataan samalla uusiutua.
Nautinnollisia ja
monipuolisia kesärientoja!
Arto Luoma
Seniori,
markkinointiviestintä- ja kulttuuriyrittäjä, musiikkimies
Hyviä huomioita Arto , traditio tapahtuman ajankohdan suhteen kyllä lisää osallistujien määrää . Tästä meillä esimerkkinä vaikka torikahvit ja Koivulinnan avajaiset .
VastaaPoista