Kukkimista, kasvua vaiko kitkentää?

Kuva: Arto Luoma

Blogini tekee huomioita elämänmenosta ja kehityksestä asuinkunnassani sekä laajemminkin yhdistys- ja harrastusaktiivin näkökulmasta.

Oma yhdistystoimintani alkoi 1960 -luvulla kotikylän opettajan vapaa-aikanaan vetämässä noin 14 - 18 vuotiaiden nuorten harrastekerhossa. Sen jälkeen on ollut ison yrityksen henkilöstökerho, musiikki-yhdistyksiä, urheiluporukoita, LC-klubi, olutklubi, valtakunnallinen ammattiviestijöiden yhdistys, taideyhdistys, yrittäjäyhdistyksiä, reservin-upseeriyhdistyksiä, sotaveteraaniyhdistys, kulttuuriyhdistyksiä ja ties mitä. Joissakin toimin vieläkin.

Aika ajoin korostetaan kovasti yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys tarkoittanee ensin omassa yhdistyksessä parasta mahdollista toimintaa ja samalla eri yhteisöjen sekä kunnan välistä yhteistoimintaa ainakin nykyisessä asuinkunnassani. Yhdistykset ja yhteisöt tekevät parhaansa ja kunta antaa toimintaan sopivissa määrin määrärahoja.

Yhdistystoiminnan käytäntö on murroksessa. Toiminta on ollut viime aikoihin saakka esim. pienissä kunnissa hyvin perinteistä, toisaalta ihmisiä on yhä vaikeampi saada mukaan toimimaan. Lisäksi EU- ja valtakunnan tasolta tuleviin uusiin toimintateemoihin ja kampanjoihin on konsepti, perussisältö ja usein viestintämateriaalikin suunniteltu valmiiksi muualla. Tämän kehityksen yhdistäminen olemassa olevan kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi vaati hyvää näkemystä ja yhteistyökykyä. Ratkaisuja ei ole kuitenkaan hyvä sanella, vaan kannattaa säilyttää toiminnassa paikallinen "ruohonjuuritason" näkemys. Tuleva maakuntataso tuo lähivuosina kenties oman lisävärinsä.

Varmaankin osa yhdistyksistä jatkaa eloaan kuten ennenkin, mutta ihmisten viestintävälineet ja tapa kommunikoida ovat muuttuneet rajusti. Enää ei istuta lukuisissa palavereissa isolla joukolla kerta toisensa jälkeen, vaan toimintaa synnytetään nopealla aikataululla, jopa parin kolmen ihmisen tiimien voimin. Tästä näkee merkkejä vaikkapa Pukkilan tapahtumakalenterissa kunnan nettisivuilla: meneillään oleva kuukausi on täyttynyt toiminnasta, mutta seuraavien kuukausien päivät ammottavat vielä melko tyhjinä. Perinteinen, jokavuotinen tapahtumakirjo on katoamassa ja nopea Pop up -tyyppinen toiminta tulee tilalle.

Toinen huomio on se, että vapaa-ajan tapahtumia syntyy myös arkeen, joka on aikaisemmin koettu palkollisten ja yrittäjien työajaksi sekä lasten kouluajaksi. Talkoo- ja palkkatyön rajat hämärtyvät. Lisäksi kireämmiksi muuttuvat lait sääntelevät ja vaikeuttavat talkookäytäntöä. Myös hyväntekeväisyys- ja muiden yhdistysten välinen raja hämärtyy.

Mihin pidemmän ajan kehitys menee, en tiedä, mutta yleistyvä moneen suuntaan sirpaloitunut tapahtumatarjonta joutuu etsimään yleisönsä kerta toisensa jälkeen aina uudelleen lähinnä sosiaalisessa mediassa. Toisaalta pitkäjänteisempi toimintatapa kerryttää tapahtumien yleisöä ja yhdistysten jäseniä vuosi vuodelta, mikäli osataan samalla uusiutua. 

Nautinnollisia ja monipuolisia kesärientoja!

Arto Luoma
Seniori, markkinointiviestintä- ja kulttuuriyrittäjä, musiikkimies

Kommentit

  1. Hyviä huomioita Arto , traditio tapahtuman ajankohdan suhteen kyllä lisää osallistujien määrää . Tästä meillä esimerkkinä vaikka torikahvit ja Koivulinnan avajaiset .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei! Otamme mielellämme vastaan kommentteja. Valitettavasti joudumme kuitenkin tarkistamaan tekstin ennen sen julkaisua. Emme muuta tekstiäsi ja pyrimme julkaisemaan kommenttisi mahdollisimman pian siitä kun olet sen meille lähettänyt. Kiitos kommentistasi sekä ymmärryksestä!