Kuntatalouden raadollisuudesta

Galleria Koivulinna

Oman kymmenvuotisen valtuutetun urani aikana olen kohdannut monta kuntatalouden ylä- ja alamäkeä; yleensä mitkään talousennusteet eivät ole pitäneet paikkaansa, yllätyksiä on tullut vuosi toisensa jälkeen, välillä negatiivisia, välillä hyvinkin positiivisia. Lähtiessäni kuntapolitiikkaan mukaan meille pukkilalaisille esitettiin kuntaliitoksen taustaselvitykset, joiden mukaan kunnan olisi pitänyt tehdä konkurssi jo lähes vuosikymmen sitten. Näin ei ole käynyt, ja tämä osoittaa ennustamisen suurpiirteisyyden sekä vaikeuden tehdä viisaita päätöksiä pelkkien talousennusteiden perusteella, on sitten ennusteiden takana miten päteviä konsulttitoimistoja tahansa. Jopa tärkeimmät taustatiedon lähteet kuten Verohallinto ja Kuntaliitto voivat erehtyä.

Vuosi 2018 oli taloudellisesti haastava merkittävälle osalle Suomen kunnista. Verohallinnon ennusteet verotulojen kertymästä menivät pahasti pieleen. Kunnat suunnittelevat talouttaan pitkälti verohallinnon ennakkotietojen perusteella. Mm. lomarahojen leikkaukset, kilpailukykysopimus, maatalouden huono kannattavuus ja suuret veronpalautukset vaikuttivat siihen, että verotuloja kertyi viime vuodelta kunnille huomattavasti arvoitua vähemmän. Pukkilassa verotulojen ennakoitua pienempi kertymä vastaa kunnallisverotuksessa noin kahta prosenttiyksikköä. Samoin sote-menojen ylitys vastaa meillä runsasta kahta prosenttiyksikköä kunnallisveroon suhteutettuna. Paitsi terveydenhuollon menot, myös Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän hallinnolliset kulut nousivat ennakoitua suuremmiksi. Yhteensä alijäämää muodostui runsaat 1,2 miljoonaa euroa sote-menojen ylityksen ja heikon verotulokertymän takia.

Loppuvuodesta 2018 tullut ennakkotieto alijäämän määrästä oli kuntapäättäjillemme melko tyrmistyttävä, tulihan sen myötä runsas miljoona enemmän alijäämää kuin talousarviossa oli arvioitu. Talouden tasapainottamistoimien jälkeen uskoimme, että kuntatalous olisi vihdoin vakaammalla pohjalla. Jälleen seikat, joihin me itse emme voi mitenkään vaikuttaa, romahduttivat nämä kuvitelmat. Tämä kertoo kuntatalouden raadollisuudesta. Omaa henkilökohtaista taloutta pystyy hallitsemaan hyvällä laskupäällä, mutta kuntien kyseessä ollessa hyvä taloudenhoitokyky ei merkitse juuri mitään. Kunnat ovat riippuvaisia mm. valtionosuuksista ja kuntayhtymien taloudesta, joihin emme pysty vaikuttamaan.

Kunnan taseeseen jää pari miljoonaa ylijäämää. Se on positiivinen asia, mutta se antaa meille vain aikalisää, ei ratkaisuja taloudellisiin haasteisiin. Jos sote-uudistus olisi mennyt tällä vaalikaudella läpi, tietäisimme sote-kulujen poistuvan harteiltamme ja voisimme olla toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Nyt epävarmuus jatkuu, ja jos tuleva sote-uudistus toteutuu vasta 2023, kuten nyt on väläytetty, meillä on monta sote-kulujen takia alijäämäisten tilinpäätöstä edessä.

Viime aikoina on joidenkin luottamushenkilöiden taholta vaadittu Pukkilan kunnallisverotuksen laskemista nykytasolta. Tällaiset kannanotot ovat hämmästyttäviä tilanteessa, jossa kunnallisveron realistiset nostopaineet ovat vähintään kahden, enintään neljän prosenttiyksikön luokkaa, jotta verotuloilla voitaisiin kattaa käyttötalouden menot ja poistot. Vaatimukset veroprosentin laskusta vaikuttavat tarkoitushakuiselta päämäärältä kuntatalouden romahduttamiseksi. Ei näissä vaatimuksissa ainakaan mitään järkeä ole, tulkitsee niitä miten tahansa kunnan talouslukujen valossa.

Kunnan oman palvelutuotannon osalta taloutta on hoidettu vastuullisesti. Tältäkin osin on kommentoitu, että rahaa tuhlataan holtittomasti. Tätä väitettä en allekirjoita. Välttämättömät virat on täytetty, ja se on ollut tarpeen, jotta palvelutaso voidaan säilyttää hyvänä. Palvelujen tuottaminen on kunnan päätehtävä ja siksi niihin panostaminen on välttämätöntä. Mitään tarpeettomia taloudellisia satsauksia ei ole tehty. Siten myöskään merkittäviä mahdollisuuksia taloutta tasapainottaviin leikkauksiin ei ole omaan palvelutuotantoomme mahdollista tehdä. Satojen tuhansien eurojen säästöjä ei ole mahdollista tehdä opetus-, sivistys-, varhaiskasvatus-, ruoka- ja siivouspalvelujen ja teknisten palvelujen kuluja leikkaamalla. Toisaalta lakisääteisten sote-palvelujen tuottaminen maksaa sen minkä maksaa, eikä Pukkila omalla hyvinvointia edistävällä työllään pysty sote-kuluihin merkittävästi vaikuttamaan – vaihtoehtona on Pukkilan paikallisista sote-palveluista luopuminen eli Hyvinvointikeskus Onnin toimintojen alasajo. Se on meidän ainoa realistinen mahdollisuutemme karsia sote-kuluja, mutta tuskin kenenkään tahtotila. Ihmisiä ei voi jättää hoitamatta, esim. Akuutti24:n ja vaativan erikoissairaanhoidon kulut on vain maksettava. Muistettakoon, että valtiovarainministeriön laskelmien mukaan Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän taloudessa on 40 miljoonan euron vaje, joka jäsenkuntien tulevaisuudessa tulisi täyttää. Paineita sote-kulujen merkittävään kasvuun on siis olemassa.

Kunnanvaltuusto on yhteistuumin hyväksynyt kuntastrategian, jonka tahtotilana on kunnan luotsaaminen rohkeasti eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että heittelevästä kuntataloudesta huolimatta emme voi jäädä laakereille lepäämään, vaan että meidän on tehtävä työtä kuntamme elinvoimaisuuden hyväksi myös haastavissa olosuhteissa. Neljän vuoden ajan elimme talouden tasapainottamisohjelman kurjuudessa ja kuntamarkkinointi, tonttimarkkinointi ja yleinen kehittämistyö laiminlyötiin täysin. Tasapainottamisohjelma oli utopistinen sisältäen mm. kunnantalon ja kirjaston (Koy Säästösuvanto) myynnin, joiden toteutumiseen kukaan ei uskonut. Vastaavaa ei voida uskottavasti enää tehdä. Neljä vuotta haaskasimme aikaa puhtaan uskonpuutteen ja tulevaisuuden vision puuttumisen takia. Vastaavaan ei pidä enää sortua. Harkinnanvaraista valtionosuutta saatiin tasapainottamisohjelman avulla noin 180.000 euroa, mutta jos mietitään, mitä kunta on menettänyt neljän vuoden täydellisen halvaannuksen aikana, plussan puolelle tuskin jäädään.

Pyyhkeen heittäminen kehään ei kuulu minun toimintatapoihini sen enempää yrittäjänä kuin kuntapoliitikkonakaan ja niin kauan kuin Pukkilalla on itsenäisenä kuntana elinmahdollisuuksia, tulen tekemään työtä kuntamme eteen kasvu ja kehittyminen tavoitteena.

Nyt jäämme odottamaan, mitä ratkaisuja huhtikuussa valittava eduskunta tekee sote- ja maakuntauudistuksen suhteen. Maakuntahallintoa tuskin koskaan tulee Sipilän hallituksen esittämässä muodossa. Sote-palvelujen tuottamisvastuu säilynee kuntayhtymillä. Poistuuko sote-palvelujen rahoitusvastuu kunnilta, näyttää epävarmalta. Pienten kuntien talous riippuu nyt suurista linjauksista. Itä-Uusimaa on jäänyt kehityksessä jalkoihin, koska Porvoo-vetoinen maakunnan itäosa on suhtautunut vihamielisesti koko sote-uudistukseen. Keski-Uudenmaan kunnat ovat perustaneet jo oman sote-kuntayhtymän. Jos Pukkila ja Myrskylä putoavat Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä, olemme todellakin tuuliajolla. Mitään turvaverkkoa vapaapudotukselle ei ole. Paikallisten sote-palvelujen ulkoistaminen yksityiselle taholle on vaihtoehtoinen mahdollisuus, mutta luottamus yksityisten palveluntuottajien kykyyn tuottaa palvelut ja saada palkattua riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa palvelutavoitteen toteuttamiseen on kyseenalaista viime aikojen uutisoinnin perusteella.

Koivulinnan kuuluisa monihaarainen koivu katoaa keskustaajaman maisemasta tänään 15.3.2019. Muutoksen tuulet puhaltavat. Galleria Koivulinnan vieraat saadaan pelastettua putoavilta puunoksilta ensi kesän näyttelykaudeksi. Saadaanko kuntatalous sen sijaan pelastettua puhaltavien myrskytuulien tuholta, selviää kuluvan vuoden aikana. Sote-myrskyn keskellä Koivulinnan koivun kohtalo on pieni asia. Yli sata vuotta vanha koivu tuskin välittää sotesta. Koivun osalta kyse on elämän ja kuoleman taistelusta, eli suuresta asiasta; tuomiosta ei voi enää valittaa, vain suru ja kaipaus jäävät. Toivokaamme, että Pukkila ei kaadu suuren koivunsa mukana. Puiden ja sukujen kohtalonyhteys on todistettu mm. omassa suvussani, se ei ole taikauskoa vaan todellista todellisuutta. Ihminen ja luonto elävät kohtalonyhteydessä.

Markus Kalliokivi / KESK

kunnanhallituksen puheenjohtaja