Korkea verotus kuristaa kunnan elinvoimaa!

Kuva: Juha Myllyoja

Veronmaksajien Keskusliiton mukaan keskituloiset palkansaajapuolisot (tulot yhteensä esim. n. 86 000 euroa) maksavat Pukkilassa vuoden 2018 verotuksessa vajaat 4000 euroa vuodessa enemmän veroja verrattuna Kauniaislaiseen vastaavaan perheeseen. Siis reilusti yli 300 euroa kuussa enemmän! Ero Keravaan on 2000 euroa vuodessa ja kaikki arvaavat varmaan kenen hyväksi! Oman tontin ja talon hankkiminen tulee kunnassamme kuitenkin halvemmaksi kuin Kauniaisissa tai Keravalla, mutta saavutettu säästö hupenee nopeasti vuosien vieriessä. Miksi emme hyödynnä oman kodin hankinnan edullisuutta, mutta pidä samaan aikaan verotusta kilpailukykyisenä? Mehän olisimme silloin suorastaan vastustamaton vaihtoehto rauhattomalla pääkaupunkiseudulla asuville perheenperustajille!

Yleisen kokemuksen mukaan julkisen palvelutuotannon kautta ei saada hyvää laatua tai kustannustehokkuutta. Näin ei tapahdu myöskään elinvoima-asioissa. Julkista panosta toki tarvitaan, mutta usein on parempi hoitaa palvelut julkisen rahoituksen avulla yksityisten yritysten toimesta.Tuotettavien palvelujen laatukriteereistä on tietenkin pidettävä huolta, kuten viimeaikoina on nähty. Kunta ei voi ulkoistaa omaa vastuutaan keskeisissä tehtävissä.

Joskus kuulee sanottavan, että säästöt kuihduttavat toimintaa ja siten kuntien elinvoima tyrehtyy. Tuossa ajattelussa on perustavaa laatua oleva väärinymmärrys talouden luonteesta! Säästöt mahdollistavat kuntien tarpeettomien toimintojen alasajon ja verotuksen alentamisen. Verotuksen alentaminen pullistaa kuntalaisten lompakoita ja luo sitä kautta monenlaista toimeliaisuutta. Säästöä saadaan siis pitämällä kunta ja meidät poliitikot erossa veronmaksajien kukkarosta aina kun kyseessä ei ole ihan välttämätön lakisääteisesti kunnalle kuuluva tehtävä.  Kuntalaiset osaavat kyllä itse päättää omien rahojensa käytöstä paremmin kuin kuntatyöntekijöiden ja poliitikkojen hyvää tarkoittava ja holhoava joukko. Menneenä vuonna Pukkilan poliitikkojen olisi ollut viisasta pitää rahahanat tiukalla ja jäädyttää erilaiset yksityistieavustukset ja yhdistysten tukien korotukset. Osa kalliista rekrytoinneista olisi hyvin voinut jäädä tekemättä. Nyt ja jatkossa sitten kuntalaisilla olisi enemmän mahdollisuuksia käyttää rahojaan poliitikkoja viisaammalla tavalla.

Elinvoimasuunnitelman ideointia varten vastikään järjestetyssä seminaarissa keskusteltiin näistä ja monista muistakin tärkeistä kysymyksistä. Ideat ja innovaatiot luovat lisäarvoa yhteiskunnalle. Ideoita ei todellakaan puutu Pukkilassa. Ongelmana on niiden toteutus. On hyvä ymmärtää, että kunta ei ole se toteuttaja juuri missään asioissa, vaan me kuntalaiset -yrittäjät etunenässä. Veroina kuntalaisilta kerätyn rahan jakaminen kaikenlaiseen ilman ilmaista rahaa välittömästi loppuvaan toimintaan hyydyttää sen sijaan helposti kaiken todellisen toimeliaisuuden. Rahaa jakava viranomaistaho pyrkii tahtomattaankin ohjaamaan kansalaisyhteiskuntaa apaattiseen ja ylhäältä ohjattuun suuntaan. Jos haluaa tehdä mieluisiaan asioita joiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa, on tuo raha hankittava itse omalla työllä. Tämä on yksi  elämän perusasioista, joka saa ihmisissä syttymään sen kipinän, joka vie yhteiskuntaa oikeasti eteenpäin. Omista eduistaan kiinnostunut yhteiskunnan virkakoneisto pyrkii tuon kipinän sammuttamaan. 

Tämän sinänsä ansiokkaan kuntablogin sisällön tuottavat vapaaehtoisesti kunnan luottamushenkilöt kukin vuorollaan. Vilkkaampaa keskustelua samalla ja jopa hieman laajemmalla porukalla tarjoaa samoista aiheista Pukkilan Kuntapolitiikka -ryhmä somessa. Näiden molempien keskustelualustojen toiminta edellyttää innostuneiden ihmisten vapaa-ajan panosta. Keskustelut ovat hyvä esimerkki todellisesta elinvoimasta ja se näyttää taas olevan vahvistumassa. Nämä foorumit täydentävät kivasti toisiaan. Olisikin suotavaa, että myös tuonne yhteiseen Pukkilan Kuntapolitiikka -ryhmään pääsisivät  kaikki halukkaat kuntalaiset keskustelemaan asiallisesti kunnan näkymistä.

Kaikilla asioilla on tapana järjestyä. En tiedä, voiko niitä lopulta edes kovin paljon tietoisesti ohjailla. Uskon kuitenkin siihen, että olipa lopputulos mikä tahansa, on se helpompi hyväksyä, jos on tietoisesti yritetty tehdä parhaansa. Jos annetaan asioiden vain olla ja ajautua huonoon suuntaan, on kyyti kylmää, kun ei itse voi olla jatkossa edes miettimässä ratkaisuja ongelmiin. Katsommeko jatkossa kopeasti eri suuntiin toisiamme kuulematta kuten syksyllä ottamassani kuvassa olevat fasaanikukot näyttävät tekevän? Vai olemmeko kenties niiden tapaan asettuneet yhteisiin tarkkailuasemiin häiriöttömän elämän turvaamiseksi ja kaikista mahdollisista suunnista löytyvien hyvien ratkaisujen havaitsemiseksi? Toivottavasti näiden vaihtoehtojen seurauksia mietitään ja löydetään se parempi toimintatapa meille ohjenuoraksi!

Terveisin,

Juha Myllyoja / KOK
varavaltuutettu