Pukkila on aito maalaisidylli lähellä metropolia



Kuva: Ulpukka Nurminen

”Maalaisidylli ei paina vaakakupissa, jos käytännön asiat tekevät maalla asumisesta mahdotonta.”

Paikka, johon voi palata. Luonto. Rauha. Hiljaisuus. Nämä olivat ne syyt, joiden vuoksi ostimme mieheni kanssa pienen metsäpalstan Pukkilasta syksyllä 2002. Olin juuri aloittanut työt Tukholmassa ja elämämme oli muutenkin levinnyt aika laajalle alueelle. Koteja oli useita. Pukkila ei sopinut mitenkään tähän kuvioon. 

Halusimme kuitenkin elämäämme kiintopisteen, ja se löytyi Pukkilasta.

Aluksi piti raivata metsää ja kenties rakentaa pieni mökki, jossa voisi yöpyä. Ensimmäinen rakennus olikin laavu. Aika nopeasti sen jälkeen tuli pieni vihreä mökki – ilman vettä – ja oma sähköliittymäkin otettiin vasta myöhemmin.

Kului pari vuotta, ja alkoi näyttää siltä, että molempien työt löytyisivät eteläisestä Suomesta. Elettiin 2000-luvun puoliväliä ja Nurmijärvi-ilmiö oli kiihkeimmillään. Siinä samassa aallossa teimme yhden elämämme suurimmista ja kauaskantoisimmista päätöksistä: päätimme rakentaa kodin Pukkilaan.

Pukkilaan asettumisen kannalta ratkaisevaa oli, että Mäntsälästä Helsinkiin oli tulossa junayhteys. Kotimme valmistui vuonna 2006 – samana syksynä, kun Z-juna aloitti liikennöinnin. 

Kaukana vai lähellä?

Kotia rakentaessamme asuimme vuokra-asunnossa Pukkilan keskustassa. Työmatkaliikenteen järjestelimme mitä ihmeellisemmillä tavoilla. Kaksi tuntia kestänyt bussimatka Porvoon kautta oli väsyttävä ja aikaa vievä. Käytimme sitä kuitenkin parhaamme mukaan. Vaihtoehtoisesti suunnittelimme aikataulut niin, että saatoimme liikkua yhtä matkaa henkilöautolla. Myös bussi Mäntsälästä Helsinkiin oli käytössä. 

Se oli melkoista kikkailua. Pukkila tuntui kaukaiselta ja työmatka pitkältä, varsinkin syksyn ja talven pimeinä päivinä.

Tilanne muuttui radikaalisti Z-junan myötä. Omaa autoa tarvittiin edelleen, mutta vain ensimmäiset 25 kilometriä. Junalla matkustaessa säästyi suurimmalta stressin aiheuttajalta: Helsingin ruuhkilta. Junassa pystyi myös tekemään töitä täysipainoisesti. Pukkila tuntui yhtäkkiä olevan paljon lähempänä.

Olen nyt matkustanut Pukkilasta Helsinkiin töihin yli kymmenen vuoden ajan. Enimmäkseen olen käyttänyt junaa. Vähintään kerran kuukaudessa käyn työmatkalla ulkomailla. Pukkila on säilynyt kotina ja kiintopisteenä.

Suorat bussiyhteydet Helsingistä Porvoon kautta Pukkilaan loppuivat tänä keväänä. Onneksi tilalle tuli muita vaihtoehtoja, kuten liityntäliikennettä Mäntsälän asemalle ja takaisin. Työssäkäyvälle sopivaa päivittäistä "pikavuoroa" Helsinkiin ei kuitenkaan vielä ole keksitty ja tuskin keksitäänkään.

Jokapäiväinen bussimatka Mäntsälän asemalle ja takaisin - verrattuna oman auton käyttöön -  pidentäisi normaalia työpäivää yli puolella tunnilla. Jo valmiiksi pitkiin työmatkoihin ja lapsen päivähoitoon yhdistettynä puoli tuntia on ainakin nykyisessä elämäntilanteessamme ratkaisevan pitkä aika.

Liityntäliikenne Mäntsälän asemalle onkin meille nykyisin vain satunnainen ratkaisu. Jos kuitenkaan liityntäliikennettä ei olisi niin elämässä olisi hyvin vähän jouston varaa. Nyt meillä on tietoisuus siitä, että tarvittaessa voimme turvautua julkisiin yhteyksiin. Se periaatteellinen mahdollisuus on meille pitkien matkojen vuoksi äärimmäisen tärkeä – ja mielestäni se myös on pienen Pukkilan elinehto.

Joustavat palvelut ratkaisevat

Voiko Pukkila säilyä elinvoimaisena siitä huolimatta, että maalle muuton trendi ei ole palannut ainakaan samassa mittakaavassa kuin kymmenen vuoden takainen Nurmijärvi-ilmiö?

Mielestäni voi. Ne asiat, joiden vuoksi muutimme mieheni kanssa Pukkilaan, eivät ole kadonneet täältä minnekään. Päinvastoin: luontoa, maaseudun rauhaa ja verkkaisaa idylliä arvostaa yhä enemmän kiireisen työelämän ohessa. 

Kunnan tarjoamien palvelujen merkitys on kuitenkin kasvanut sitä mukaa kun meille on tullut perhettä ja olemme alkaneet tarvita esimerkiksi päivähoitoa ja terveydenhuoltoa. On äärimmäisen tärkeää, että ne toimivat - myös kauempana työssä käyvien näkökulmasta. Ja ovat ne onneksi toimineet.

Mikäli palvelut - mukaan lukien joukkoliikenne – katoavat tai rapautuvat niin moni perheellinen joutuu miettimään uudestaan asuinpaikan valintaa. Maalaisidylli ei paina vaakakupissa, jos käytännön asiat tekevät maalla asumisesta mahdotonta.

Oma missioni on pitää Pukkila osana pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta. Ja visioni on se, että myös perheelliset voivat asua täällä: saada lapsilleen myös jatkossa laadukkaan - ja joustavan - päivähoidon sekä peruskoulun iltapäivätoimintoineen. 

Kenties pukkilalaiset voivat tulevaisuudessa myös yhä enemmän tehdä töitä Pukkilan rajojen sisäpuolella. Tätä edesauttaisi viihtyisien yhteisöllisten työtilojen kehittäminen sekä toimivien tietoliikenneyhteyksien takaaminen. Asiantuntijatyö on yhä vähemmän paikkasidonnaista – ja mikä sen inspiroivampaa kuin vaikka lounastauolla tehty metsälenkki! 

Sellaiseen elämään Pukkila on ihan täydellinen paikka.

Kuva: Terhi Tikkala

Terveisin,

Terhi Tikkala / KESK
Pääsihteeri, Pukkilan kunnanhallituksen jäsen



Kommentit

  1. Kiva teksti ja hyviä ajatuksia!

    VastaaPoista
  2. Pukkilan Yrittäjiltä löytyy yhteisöllistä työtilaa. Olethan sp-yhteydessä jos tarvitset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukkilan Yrittäjien yhteystiedot löydät täältä:
      https://www.yrittajat.fi/uudenmaan-yrittajat/pukkilan-yrittajat

      Poista

Lähetä kommentti

Hei! Otamme mielellämme vastaan kommentteja. Valitettavasti joudumme kuitenkin tarkistamaan tekstin ennen sen julkaisua. Emme muuta tekstiäsi ja pyrimme julkaisemaan kommenttisi mahdollisimman pian siitä kun olet sen meille lähettänyt. Kiitos kommentistasi sekä ymmärryksestä!