AVOIN JA ELINVOIMAINEN YHTEISÖ

Hei taas kaikille!

Kesä on takanapäin, ja millainen kesä! Aurinkoa sekä lämpöä riitti, ja perisuomalaiseen tapaan, joskus jopa liikaakin. Nyt kun syksy alkaa näyttää merkkejään, ja saa etsiä villasukkia jalkaan, muistelee kaiholla vain sen kesän lämmön ihanuutta.

Heinäkuisen "koko Suomi kiinni"-kauden jälkeen alkaa arkinen aherrus työpaikoilla ja meillä luottamushenkilöillä. Pukkilassa oli taas erinomainen näytön paikka yhteisöllisyydestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta tuo kuutamoviikko, joka huipentui kuutamotapahtumaan Onnintorilla lauantaina kaikkine oheistapahtumineen ja konsertteineen. Päivä tarjosi kattavan tarjonnan lapsista ikä-ihmisiin. Ja mikä parasta, myös ilma oli mitä parhain. Kaiken kaikkiaan ISO KIITOS kaikille toimijoille, ja myös tietysti sille positiiviselle porukalle, kuntalaisille ja muualtakin tulleille, jotka viime kädessä takasivat päivän onnistumisen. Pienessä Pukkilassa on nyt tekemisen meininkiä!

Yhteisillä, eteenpäin suuntautuvilla ratkaisuilla, olisi tarkoitus saada hyvinvointia ja elinvoimaa kotikuntaamme. Se, miten tähän päästään, on paljolti kiinni onnistuneista rekrytoinneista. Kun saadaan oikeat henkilöt oikeille paikoille, ja päästetään luovuus valloilleen, voiko siitä seurata muuta kuin hyvää! Hyvä esimerkki meillä on jo onnistuneesta rekrytoinnista, kun varhaiskasvatukseen ja koululle saimme erittäin hyvillä esimiestaidoilla varustetut uudet johtajat. Minusta myös se, että uudet ihmiset tulevat yhteisön ulkopuolelta on iso rikkaus. He tuovat mukanaan uutta ja uusia toimintatapoja mikä rikastuttaa koko yhteisöä. Näin vain maalaisjärjellä päättelen, että on hyväksi, kun ei ole mitään sitoumuksia. Ei ole "näin meillä on aina ennen tehty" -mallia, vaan tässäkin pätee sanonta: kaukaa näkee laajemmin. 

Sanonta, että kunta voi juuri niin hyvin kuin kuntalainen, on mielestäni hyvä mittari. Hyvä viranhaltija, kuin myös luottamushenkilö, ei tavoittele omaa etuaan vaan koko yhteisön hyvää. Siitä tulee luottamus! Kohtaamme kanssaihmisemme toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen, vaikka ei aina oltaisikaan samaa mieltä. Siinä tulee vastaan avoimuus. Kipeistäkin asioista pitäisi voida keskustella avoimesti ja ennen kaikkea rakentavasti. Jos käyttäisin lääketieteellistä termiä; jos minulla on vaikkapa paise, se ei parannu vain laastaroimalla ja odottamalla. Se on puhkaistava, märkä saatava pois, ja sen jälkeen alkaa paraneminen (ihan omakohtainen kokemus). Näin mielestäni pitäisi toimia myös asioiden suhteen, ei salailemalla, ei olettamalla, vaan kohtaamalla ja kysymällä. 

Paljon on keskustelua aiheuttanut viime kunnanhallitusen kokouksessa tehty päätös palkata hyvinvointipäällikkö ja elinvoimapäällikkö. Meillä on olemassa päätös yhden henkilön palkkaukseen jo 2018 talousarviossa. Organisaatio on pieni, ja kun kuitenkin yhteisellä, yksimielisellä päätöksellä olemme päättäneet olla edelleen itsenäinen Pukkila, on pakko satsata tulevaan. Paljon on satsattu jo esim. julkiseen liikennöintiin, en tiedä onko tarpeen maksaa lähes tyhjien bussivuorojen kustannukset, mutta näin on päätetty ja pulinat pois. Muutos ei tapahdu hetkessä. Tilannetta pitää seurata, ja reagoida tarvittessa. Julkinen liikenne ei voi olla kaikkien toiveiden tynnyri, ihan oikeasti kaikkien tarpeisiin ei voi vastata, sekin maksaa kunnalle kuitenkin pitkän euron. Eikä edes kuulu kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Koululaiskyyditykset ovat ihan oma asiansa, ne kuuluvat kunnan perustehtäviin. Me asumme maalla, meillä eivät palvelut voi koskaan olla samat, lähinnä julkinen liikenne, kuin kaupungeilla. 

Muut palveluthan meillä on jopa paremmin. Meillä pääsee terveydenhoitajalle, lääkäriin ja hammaslääkäriin tosi pienillä odotusajoilla. Kysellään, mitä me saamme verorahoilla vastikkeeksi. Meillä on kaikki perusasiat hyvällä tolalla, kaikki palvelut kävelymatkan päässä. Ja vielä kun Hyvinvointikeskus Onnin remontti valmistuu, meillä on loistavat terveyspalvelut, taas omalla paikkakunnalla. 

Meistä jokainen, joka on ollut mukana päätöksenteossa tietää, että viime vuosina on aina vaan karsittu, henkilöstö on pienentynyt ja tehtäviä jaettu muille. Se ei ole kestävä ratkaisu. Henkilöstöä ei voi velvoittaa aina vaan ottamaan uusia tehtäviä. Taas ajattelen maalaisjärjellä, jos jotain lisää, se on jostain muusta pois. Henkilöstön aika ja jaksaminen on rajallinen. Minusta strategiakoordinaattori on saanut todella paljon aikaan strategiatyöpajoissa henkilöstön suhteen ja palaute, mikä on tullut, on ollut pelkästään positiivinen. Iso kiitos myös johtoryhmälle avoimuudesta. Nykyään luottamushenkilöt saavat hyvin seikkaperäisen muistion, joten myös päättäjät pysyvät "kartalla".

Avoimuutta asioiden hoitoon ja kipeistäkin tilanteista voi oppia kunhan ne käsitellään kaikki yhdessä.

Lopuksi kaikille strategiaan kirjaamamme lause johtotähdeksi:

PUKKILA KOKOAA VOIMAT YHTEEN JA KEHITTYY KUNTALAISTEN PARHAAKSI.

Leena Clewer / KESK
kunnanhallituksen jäsen